Hintashokki

Marssin tänään kotikorttelissa sijaitsevaan kehystysliikkeeseen maalaus mukanani. Ei muuta kuin suoraan asiaan eli kehystä valitsemaan, kun kauppa kerrankin oli auki! Auki oli myös suuni, kun hinta kävi ilmi. 

Mitäs luulisitte, mitä maksaa keskikokoista pienemmän maalauksen kehystys? 

Se olisi maksanut 379 euroa, jossen olisi peruuttanut tilausta saman tien. Liikkeen puolustukseksi on sanottava, että he tekevät käsityötä, siis itse tekevät ne kehykset alusta loppuun kultauksineen kaikkineen. Noin saadaan toki oivallinen kehys arvotaululle, mutta kertokaa ihmeessä, missä kannattaa kehystyttää harrastajamaalarin tekeleitä!

Kohtuus vai kasvu?

Olen siirrellyt jo aloitettua kirjaa laukkuun ja laukusta pois. Tarkoitus on ollut lukea sitä viikonloppureissuissa ja kotona, mutta aina se jää. Kyse on Kerstin Ekmanin Herrarna i skogen. Se edustaa juuri sellaista luettavaa, johon mielelläni keskittyisin. Sen sijaan luen Talouselämää, Hesaria ja Facebook-statuksia

Tämä johtuu almanakkaravista. Olen joko ladannut kalenteriini liikaa mielenkiintoisia asioita tai sitten olen kadottanut kykyni venyä. Odotan heinäkuista lomaa kuin kuuta nousevaa. Tuolloin en aio katsoa kalenteria vaan tehdä kaikkea sisäisen kellon mukaan. Tämä lienee yleinen suomalainen toive. Kuinka moni sen toteuttaa?

Kaiken huipuksi olen keväällä järjestänyt Kansallisen ennakointiverkoston työpajan aiheesta downshifting. Termi kääntyi pajassa kohtuullistamiseksi. Kaikkea kun tuntuu olevan liikaa. Joku kansantaloustieteellisesti orientoitunut ehtikin jo moittia moista asennetta. Suomennoshan viittaa siihen, ettei tarvitsisi ahkerasti tavoitella lisää kasvua (siis lisää tuotantoa ja kulutusta) vaan hellittää hieman. 

Niin, toimimmeko ihmisten ehdoilla vai talouden ehdoilla? Tämä tuntuu jakavan päättäjiäkin kahteen leiriin. Pitäisikö sallia hellittäminen ja kohtuullistaminen vai tiukasti pitää Suomi kansainvälisessä talouskisassa keinolla millä hyvänsä? Osa kohtuullistamisen puolestapuhujista on toki sitä mieltä, että mielekäs työ ja ekologinen kuluttaminen tekevät taloudellisen menestyksen mahdolliseksi eivätkä estä sitä. 

Uusia kirjatuliaisia

Kaksi vuotta sitten hehkuttelin Tukholmantuliaisia eli arkkitehtuuriaiheisia kirjoja. Vappuviikonloppuna kävin samaisessa Arkitekturmuseetissa. Taas tarttui matkaan kaksi kirjaa. Toinen on nimeltään Infill, New Houses for Urban Sites (2009). Kirjassa on paljon rahaa vaativia kaupunkihankkeita, eli arkkitehdin piirtämiä kaupunkikoteja, joita todella on suunniteltu tavanomaisesta poiketen. Pääidea kaikissa kohteissa on pieni tai muutoin hankala tontti, jolle rakennettu tontti täyttää luppotilan. Tuo rahavaatimus on omaa tulkintaani. Kuvittelisin kuitenkin, ettei kyse ole köyhälistön asuinsijoista ;-)


Toinen kirja on The Atlas of the Real World, Mapping the Way We Live (2008). Kirjasta on verkossa maistiaisia useammassakin paikassa. Tätä en ole vielä lukenut. Sille saattaa käydä klassisesti: säästän sitä hyvään hetkeen, ja kirja unohtuu luvattoman pitkäksi ajaksi. 

Ylimääräisenä vinkkinä Modern Museetin ja Arkitekturmuseetin rakennuksessa oleva avara kahvilaravintola, josta on huikea näköala veden yli Skansenin suuntaan. Yhtää hyvää kuin maisema kahvilassa oli oiva eväsruoka ja ystävällinen palvelu. Teoriani museokahviloiden erinomaisuudesta sai uutta tukea. 

Mustat liput liehuivat

Huhtikuun 26. Antti Blåfield kirjoitti Hesariin kolumnin otsikolla Musta lippu liehumaan. Aiheena olivat muun muassa ruotsalaiset piraatit, joiden edustamat katsantokannat ovat Suomessakin tuttuja. Musiikkien, pelien ja elokuvien veloitukseton lataaminen on piraattien mielestä nykyaikaa. 


Blåfield rinnasti piraatit somalialaisiin merirosvoihin. Piraatit ottavat haltuunsa toisen omaisuutta, siis varastavat. Kyseessä on kuitenkin myös tekniseen murrokseen liittyvä sukupolvihaaste, joka hakee uusia jäsennyksiä omistamisen kysymyksiin. Kirjoituksen loppu nostikin esiin sadan vuoden takaisen tilanteen - tuolloinkin haettiin uutta ja tuhottiin vanhaa. Blåfield ei sano, että vallankumous tuotti kommunistisia valtioita, mutta se lienee ilmaisun "päättyivät tunnetulla tavalla" takana. 

Aikamoinen lopetus. Vihjaako Blåfield, ettei muutosta kannattaisi vastustaa jyrkästi? Vai onko raju muutos väistämätön? 

Tämä kolumni tuli mieleeni vappupäivän aamuna, jolloin tarkkailin Tukholmassa paikallisten mustalippujen paraatia. Kulkue julisti sata vuotta vanhaa luokkavihaa ja sanoutui irti talouskriisin maksamisesta. Porukka ei ollut sävyisää vanhaa vasemmistoa, vaan ote oli kiivas. Osa oli peittänyt kasvonsa huivilla. 

Tässäkin asiassa Tukholma on eräänlainen Helsinki 2.0. Siellä kaikki on hieman isompaa ja komeampaa. Siellä historia on vanhempaa ja tulevaisuus tuoreempaa :-) Tosin kulkueen mentyä idyllinen Tukholma jatkoi aurinkokylpyään kuin mitään mustia pilviä ei olisi ollutkaan. 

Synkkiä näkymiä

EVA tarjoaa neljä erilaista tulevaisuuspolkua lamasta eteenpäin. Skenaariot ja niiden tueksi kirjoitettu fiktio esiteltiin 26. maaliskuuta BioRexissä Helsingissä. Talouskasvun suhde ilmastonmuutoksen jätettiin lukijoiden tulkittavaksi, vaikka julkistustilaisuudessa asiasta kysyttiinkin. Fokus on tiukasti maailmantaloudessa ja kansainvälisissä voimasuhteissa.

 

Tulevaisuuden pelikentät toimivat jatkokäytön raakamateriaalina. Jos ei halua rasittaa omaa tulevaisuustiimiään talouden malleilla, EVAn skenaariot päästävät pälkähästä. Ryhmä voi suoraan miettiä, millaisia elämäntyylejä kussakin maailmassa saattaisi olla. Tämä ei ole aivan oikeaoppista skenaarioiden käyttöä, koska elämäntyylit eivät palaudu pelkkään talouteen. Sellaiset aiheet, joilla on vahva kytkös talouteen, saavat EVA:n työstä hyvän taustan.

 

Verkosta sattui haaviin myös Institute for the Future –poppoon The long crisis –skenaarion tiivistelmä (pdf). Kyseessä on näyte The 50-year outlook –nimisestä tuotteesta, jonka kaksi muuta skenaariota ovat nimeltään Emergence ja The great transition. Projekti on keskittynyt sitomaan yhteen nimenomaan ilmastonmuutoksen ja talouden suhteita, sikäli kuin näytteestä voi työtapaa päätellä.

 

Tässä kääntämätön makupala The long crisis -skenaarion askelluksesta - vuosi 2030:

Temperature -1C under 1990, carbon 410 ppm, population 7,2 billion. 2,5 billion people displaced/refugee status. World GDP $54T. 5,5 billion people in poverty.

 Aikamoisia visioita aukeaa jo noin pienestä otteesta. Miettikää tuota pakolaismäärää. Lukemien tulkinta vaatii taustatietoa niin talouden kuin ilmastonmuutoksen tunnusluvuista ja niiden muutoksista. Kannattaa kuitenkin perehtyä, jos aiheet eivät tähän asti ole napanneet. Näillä termeillä puhutaan jatkossa paljon.

Vuosikertaelektroniikka kerää faneja

Juuri saamani tiedon mukaan Facebookissa on ryhmä nimeltä Vintage-elektroniikan fanit. Ryhmä kiinnittää huomiota elektroniikan ympäristövaikutuksiin ja hehkuttaa vanhojen laitteiden käyttöarvoa. Saattaisiko tästä urjeta jotain isompaa?

Päivän lainaus

Luen Kansallisen luonnonvarastrategian julkaisua Älykkäästi luonnon voimin. Siinä sanotaan:

Esimerkiksi jäte voidaan nähdä väärässä paikassa olevana raaka-aineena.

Juuri näin. Tällainen uudelleenmäärittely tekee terää.


Viimeisiä viedään

Tämä blogi kärsii kirjoittajastaan. Kirjoittaja ei kirjoita.

Mikroblogit - ennen Jaiku, nyt Qaiku - imevät paljon huulenheittoa ja ajatustenvaihtoa, kuten jo totesin. Facebook on muuttunut entistä kiinnostavammaksi paikaksi pulista. Blogikirjoituksiakaan ei kommentoida blogeissa vaan muissa verkkokeskusteluissa. 

Toinen syy kirjoittamattomuuteeni on, että olen kasvanut ulos aiheestani. En kirjoita enää esineistä. Blogin entinen linja myös jäädyttää spontaaniutta. Tänne pitää miettimällä miettiä aiheita. En jaksa työpäivän monitahoisten säätämisten jälkeen olla tuore ja innostunut näistä teemoista. 

Aion kuitenkin luoda uuden konseptin eli aloittaa uuden blogin. Nyt en vielä tiedä, mitä tarkkaan ottaen aiheeksi valitsen. Prosessi on kuitenkin alkanut. Vanhojen kirjoitusten siirtämistä tutkitaan. Ilmoitan kun tiedän, missä tapaamme. Sikäli kuin lukijoita on enää jäljellä :-) 

Kontakteja piisaa, paikat vaihtuvat

Taloudellinen tilanne huolettaa selvästikin montaa tuttua, koska LinkedIn-kutsuja tulee vähintään yksi päivässä. Ihmiset verkottuvat aiempaa vilkkaammin. Tänään tuli kaksi LinkedIn-yhteydenottoa yhteyden luomiseksi, eilen yksi.  

Samaan aikaan paljonkehumani Jaiku on kalvennut varjoksi entisestä ehosta elostaan. Osa väestä on siirtynyt Twitteriin, osa Qaikuun mutta moni myös Facebookiin. FB onkin varsin hauska paikka nykyään. Siellä liehumisen lisäksi odotan havaintoja siitä, mihin jaikukavereiden enemmistö siirtyy. Menen sitten mukaan, kunhan tilanne tasoittuu. 

Sähköinen kolmipyörä Kalifornian kaduilla

Taas sattui silmään ekouutuus. Kaliforniassa suunnitellaan varsin futuristisen näköisen sähköauton tuotantoa. Härvelin nimi on Aptera 2e. Taustavoimissa on varteenotettavia ammattilaisia, joten luulisi vempeleen toimivankin.

(Lisää kuvia tästä vauhdikkaasta ajoneuvosta.)
Kuvani
Blog powered by TypePad

Esinekuvia

  • 101120071784
    Kokoan tänne kohtaamieni esineiden kuvia. Osa niistä on saattanut esiintyä aiemmin Esinetarinoissa.

Esineluettavaa

  • Elisabeth Sundin & Boel Berner (red.): Från symaskin till cyborg
  • Petteri Repo, Ilpo Koskinen, Heidi Grönman (toim.): Innovaatioiden kotiutuminen
  • Kaj Ilmonen: Tavaroiden taikamaailma
  • Wiebe E. Bijker: Of Bicycles, Bakelites, and Bulbs. Toward a Theory of Sociotechnical Change
  • Roger-Pol Droit: Esineiden luonto
  • Adrian Forty: Objects of Desire. Design and society since 1750
  • Guy Julier: the culture of design

    Guy Julier: the culture of design

  • toim Turkka Keinonen ja Vesa Jääskö: Tuotekonseptointi
  • Mika Pantzar: Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä
  • Mika Pantzar: Kuinka teknologia kesytetään