Esinetarinoita

Pinteresting!

Pinterest on hyvää ajankulua iltoihin varsinkin silloin, kun teksti ei kiinnosta. Eilen löysin varsin kiinnostavan hahmon, jonka kuvatauluissa on mitä katsoa. Kuten kuppeja.

Viikon 14 esine

Ostin Finnair Shopista superkevyen ja helposti pestävän lakanapussin, jollaisia trekkaajat käyttävät maailmaa kiertäessään. Saatan käyttää sitä itsekin, mutta erityisen kätevä se on meidän pääsiäisvieraallemme, varsinkin kun pyykkitupavuoromme on vain kahden viikon välein.

Vastaavia tuotteita myyvät muutkin, selvästi edullisemmin, jos ostajalla on Hostellikortti. En tosin tiedä, toimittaisiko Suomen Retkeilymajajärjestö tuotteita ulkomaille, koska en seurannut palvelupolkua edemmäs.

Onko joku käyttänyt tällaisia pusseja? Mikä mahtaa olla tuotteen käyttöikä? Nukkuuko niissä hyvin?

Kaupunkikanala

Suomessa on ollut puhetta kotikanaloiden perustamisesta. Kuulostaa kivalta, joskaan ei varmaan sovi matkusteluhaluiselle. Kanojahan on kaiketi huollettava joka päivä. Toisaalta moinen puuha on niin hauskankuuloista, että sijaisen voisi löytää helpostikin.

Näin eilen tällaisen kanalan keskellä vauraanoloista asuinaluetta Winterthurissa. Kanalan sivussa oli kyltti, jossa kerrottiin kanojen rotu. Valitettavasti en ottanut tietoja talteen, mutta toinen sortti oli kovasti paikallinen, toinen muistaakseni Italiasta.

 

Euroopan ytimessä, osa 3

Sveitsin paikkaa keskellä Eurooppaa alleviivaa paikallinen kielikirjo. Maan viralliset kielet saksa, ranska, italia (ja retoromania) ovat naapurimaiden kieliä, joskin saksansukuiset alemannimurteet ovatkin olleet "alkuperäisen" Sveitsin muodostaneen vanhan valaliiton kieliä. Sveitsinsaksassa on kuitenkin ranskansanoja seassa, täällä esimerkiksi kiitetään sanalla merci.

Hyvän käsityksen paikallisen saksan vaikeudesta saa Wikipedian Schwyzerdütschiä esittelevältä sivulta, jolla on myös hyvä kartta eri kielten maantieteellisestä osuudesta Sveitsissä. Se että isoja kieliä on käytössä kolme, selittää sitä, ettei englanti kaikilta luonnu lainkaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Pohjoismaissa. Kapasiteetti lienee käytetty omiin kieliin. Toisaalta saksaa osaamaton voi sitten pankissa tai postissa ottaa ranskan tai italian käyttöön. Olen kokeillut :)

 

Euroopan ytimessä, osa 2

Useimpina päivinä en tule ajatelleeksi, missä maassa asun. Kun menen kauppaan, joudun joskus miettimään, mitä kieltä on määrä puhua. Hollannissa selvisi englannilla, täällä ei, joten mahdollisia keskusteluja pitää ennakoida, että muistaa edes joitain sopivia sanoja. Näin ollen ei aina tule nauttineeksi myöskään ympäristön nähtävyyksistä tai ylipäätään ilmapiiristä. Elämä menee samantyylisiä latuja kuin Suomessakin: kirjoja, verkkoa, puheluita, ruoanlaittoa, kaikkea kotoista.

Nyt juuri olemme kuitenkin niin keskellä Eurooppaa ettei paremmasta väliä. Englanti ja Hollanti ovat toki olleet merkittävämpiä maailmanmahteja, ja niiden historiasta tiesin jo edeltä. Mutta Sveitsi? Valkoinen pläntti kartalla. Olen aina hypännyt saksankielisen kulttuuripiirin yli, vaikka Die Zeit kuului joskus lukulistalle. En koskaan ajatellut päätyväni tänne.

Sveitsin historia on mallikappale eurooppalaista tarinaa. On kelttejä ja roomalaisia, on keskiaikaisia valtataisteluja eri voimien välillä. Niihin ei jaksa paneutua niin tarkasti, että muistaisi eri sodista seuranneet poliittiset järjestelyt. Enemmän kiinnostaisi arjen historia. Moni tuttu eurooppalainen tapahtuma on kuitenkin sivunnut myös Sveitsiä, mahtimaat ovat havitelleet ja saaneetkin sen alueita. 

Selvää kuitenkin on, että kaupan turvaaminen on ollut keskeinen vaikutin maan omassa tarinassa - Sveitsin vanha valaliitto syntyi tästä tarpeesta. Sille oli ominaista vahva paikallisuus: liitossa mukanaolleet pikkuvaltiot olivat itsenäisiä. Ne siis välttivät Eurooppaa leimanneen feodalismin, jopa Habsburgien aikana. Sveitsiläiset ovat olleet ilmeisen tietoisia tästä erityisyydestään ja loivat uuden ajan taitteessa useita kuvitettuja kronikoita omasta historiastaan. Ei hassummannäköisiä. Olisi mukava tietää lisää pienten laaksoyhteisöjen elämäntavasta ja hallintomallista. Vallankäyttö on saattanut olla hyvinkin demokraattista, joskaan en oleta naisten kauheast hääränneen vallan keskiössä ;) 

 

Euroopan ytimessä, osa 1

Alaluokilla luimme Euroopan maantietoa (tieto on parempi sana kuin tiede tässä yhteydessä). Opettelimme maiden elinkeinot, asukasluvun, tärkeimmät kaupungit ja lipun. Muistan Saksasta puhutun erityisen painokkaasti, olisiko ollut vakaan markan ja laadukkaan teollisuuden ansiota. Ruhrin alue tuli tutuksi, ja ilmansaasteista puhuttiin. Muistan hyvin harmaanruskean näkymän teollisuusalueelta. Ei tehnyt mieli matkata sinne.

Rein-joen proomuista saattoi myös olla kirjassa kuva, niin muistelisin, ainakin opettajan dioissa, jos ei kirjassa. Muistelen, että opetus oli aika vaativaa ollakseen ala-astetta: meidän oletettiin olevan kiinnostuneita joen merkityksestä logistisena kilpailuetuna, nykykieltä käyttääkseni. Jokea pitkin liikkuivat raaka-aineet ja teollisuustuotteet. Linnoista tai viinitarjoista puhuttiin vähemmän, niihin päästiin vasta lukion saksantunneilla. Eurooppalaisen työn maisema tuli kuitenkin tutuksi.

Huomasin muutama viikko sitten, että olemme nyt asuneet sekä Reinin alajuoksulla tai oikeammin Rein-Maas-deltan maisemissa että sen alkulähteiden lähettyvillä (Alpine Rhein). Yksi Reinin haaroista nimittäin laskee mereen Rotterdamin editse eli lähellä Delftiä, kävimme tuota kohtaa katsomassakin Hoek van Hollandissa. Meidän nykymaisemissamme taas kulkee Töss-joki, joka laskee Reinin systeemiin, en tarkkaan tiedä missä muttei kaukana kuitenkaan. Töss on nimittäin vai muutaman kymmenen kilometriä pitkä, ja sen jokilaakso on pyöräilijöiden suosiossa.

Reinin merkityksestä rajajokena voi lueskella tuolta. Se antaa sille aikamoisen paikan Euroopan historiassa.

Viikon 13 esine

Herranen aika, olin unohtaa viikon esineen. Mutta kiitos Marille, joka mainitsi blogini ja viikon esineet Kemikaalikimaran haastattelussa! Toivottavasti viikkonumero on oikein, kalenterini ei niitä näytä ;)

Tällä viikolla voisi hehkuttaa ikkunaluukkuja, mutta ovatko ne esine? Saavat nyt luvan olla. Meidän talossamme ikkunaluukut tosin on korvattu ikkunan ulkopuolella sijaitsevilla metallisilla kaihtimilla. Niiden avulla kontrolloidaan valoa ja lämpötilaa. Aamuisin on niin kirkas auringonpaiste, että kaihtimista on iloa, jos haluaa nukkua pitkään. Kesäaikaan tottumattomalle aamu-uni onkin tarpeen.

Parvekkeen eli etelän puolella kaihdin on tarpeen siksi, että puolenpäivän jälkeen lämpötila nousee aika korkealle, vaikka yöt ovatkin kylmiä. Kolmas syy kaihtimiin voisi olla verhottomuus. Koska Suomessa asuimme aina kaihtimellisissa asunnoissa, verhoja ei tarvinnut hankkia. Ja Englannin ja Hollannin vuokrakodeissa verhot olivat maan tavan mukaan valmiina, samoin kuin kattovalaisimet, toisin kuin täällä. Niinpä nyt vältyimme kangasostoksilta ja ompeluvaivalta, kun kaihtimien sulkeminen riittää.

Silmät auki, applettaja!

Olen joskus marissut elektroniikan tuotannon olosuhteista, ainakin Feisbukissa jossen täällä. Alihankkijoiden prosessit eivät taatusti kestä päivänvaloa silloinkaan, kun valmistuttaja niin toivoo. Tässä Antti Isokankaan napakka kirjoitus siitä, kuinka meidän tulisi vaatia Applelta, Nokialta ja ihan kaikilta muiltakin tekoja elektroniikan valmistuksen haittojen korjaamiseksi.

Toivon että tästä tulee kansanliike. Vaatimalla puhtaampaa elektroniikantuotantoa ja eettisiä työoloja vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään ja Kiinan luontoon. Muodostakaa vaikka samanlaisia toimintaryhmiä kuin ihmisoikeuksien valvojilla on. Ottakaa seurantaanne firmoja ja laittakaa säännöllisesti postia. Kysykää, kysykää niin kauan että toimintatapojen on pakko muuttua.

Peittoaa Suomikuvanäpertelyt ja muun turhan. Fokusta, hyvät ihmiset, fokusta (sanoo äärimmäinen generalisti ;).

Kummallinen epäsuhta

Televisiokanavat tuntuvat pukkaavan sitä enemmän luonto-ohjelmia mitä vähemmän ihmiset luonnon kanssa ovat tekemisissä. Estetisoitu ja dramatisoitu luonto kelpaa katseltavaksi, mutta ekosysteemin ehdoilla ei kuitenkaan haluta elää. Ihmisen toiminta tuhoaa yhä enemmän sitä mitä teeveestä katsotaan. Onko kyse jonkinlaisesta hitaasta viimeisestä tervehdyksestä?

Näkymiä

Tältä näyttää maaliskuu Pohjois-Sveitsissä. Hauska seurata viinitarhan vuotta, syksyllä saan kuvia rypäleistä!

Noilla portailla voisi saada sykkeen ylös ja rasvaprosentin alas.